Juttusarjassa ”Pastel Power” FIN I VÄST esittelee tämän päivän suomalaisia taiteilijoita ja tässä kolmannessa sekä viimeisessä osassa vuorossa on kuvataiteilija Emma Ainala.

I serien ”Pastel Power” presenterar FIN I VÄST nutida finska konstnärer och i denna tredje och sista del har turen kommit till bildkonstnären Emma Ainala.

Emma Ainala

Vaikka Emma Ainala (s. 1989) valmistui kuvataiteen maisteriksi vasta vuonna 2013, on hän jo ehtinyt pitää viisi yksityisnäyttelyä. Ainalan suuret öljyvärimaalaukset yhdistelevät populäärikulttuuria, mystiikkaa ja taidehistoriaa: teoksia kansoittavat siivekkäät Disney-ponit ja kupidot, kosmiset elementit ja virtuaalitodellisuus sekä Frida Kahlon omakuvien tapaan sisäelimiään pitelevät naiset. Naishahmoilleen Ainala lainaa myös piirteitä julkisuudenhenkilöiltä, kuten Rihannalta (Too Many Stars and Not Enough Sky, 2016, Summerwings, 2016), Drew Barrymorelta (American Cocker Spaniel, 2014, Grotto, 2014) ja Lana del Reylta (Final Fantasy, 2014).

Även om Emma Ainala (f. 1989) tog sin magisterexamen i konst så nyligen som 2013, har hon redan haft fem separatutställningar. Ainalas stora oljemålningar kombinerar popkultur, mystik och konsthistoria: hennes målningar trängs med bevingade Disney-ponnyer och amoriner, kosmiska element och virtuell verklighet samt kvinnor som håller ut sina inälvor likt Frida Kahlos självporträtt. Till sina figurer lånar Ainala drag från kändisar som Rihanna (Too Many Stars and Not Enough Sky, 2016, Summerwings, 2016), Drew Barrymore (American Cocker Spaniel, 2014, Grotto, 2014) och Lana del Rey (Final Fantasy, 2014).

Emma Ainala – Sad Online, 2016 (öljy kankaalle, olja på canvas).

Kolme kysymystä Emmalle:

(Intervjun på svenska hittar du längre ner!)

Millainen on luova prosessisi?

Mulle maalausaiheet tulevat kuvana päähän sitten kun on sen aika. Piirrän paljon, myös päämäärättömästi ja sellaisia kuvia, joista ei ole tarkoitoituskaan kehittyä mitään valmista.

Prosessiin kuuluu, että roikun netissä ja katselen paljon kuvia. En kuitenkaan varsinaisesti etsi sieltä inspiraatiota. Mulla satoja kuvia myös koneella – kaikkea sammuneista tyypeistä enkeliveistoksiin, joita selailen ja piirtelen välillä. Mutta en mä niin toimi, että jos nään blogissa tai muualla hienon kuvan, jossa on pysäyttävä tunnelma, että koittaisin maalata sen. Se kuvahan on jo tehty!

Maalaaminen on mulle kerronnan väline, näytän sillä asioita. Mun valitsemien aiheiden pitää tuntua intuitiivisesti merkityksellisiltä ja usein käytän kuvia malliksi maalausten pohjalle. Kun esimerkiksi maalasin Too Many Stars (And Not Enough Sky) -teokseen naishahmoa, jonka naama muuttuu kissamaiseksi, mulla tuli siitä mieleen Gizmo Gremlins-leffasta. Sitten Gizmokin tuli mukaan – on kivaa, että voin googlata ja katsoa läppäriltä heti, miltä joku hahmo näyttikään ja laittaa sen maalaukseen.

Kuvien käyttämisessä on myös omat haasteensa. Täytyy osata irrottautua siitä alkuperäisestä kuvasta jossakin kohtaa, sillä monesti se ei toimi ihan sellaisenaan maalattuna. Lisäksi saatan käyttää useampaa kuvaa yhteen maalaukseen – esimerkiksi tuossa jo mainitsemassani työssä olen Gizmon lisäksi käyttänyt myös valokuvaa itsestäni, Tumblr-valokuvaa, jonka alkuperää en edes tiedä, Google-kuvahaun joutsenta ja niin edelleen. Työhuoneella saatan myös tehdä lyijykynäluonnoksen asetelmasta, jonka olen suunnitellut päässäni. Sen lisäksi teoksissa on aina paljon  kohtia, joita hetki on kuljettanut tai vaikka musiikki inspiroinut.

Informaatiota ja materiaalia tulee siis joka puolelta. Mun kuvat on sellaisia, että joudun rakentamaan niitä vähän kuin palapelia ja varsinkin suurista maalauksista piirrän jopa useampia luonnoksia. Kaikessa sekavuudessaan tämä työskentelyprosessi tuntuu kuitenkin jotenkin tosi luontevalta ja ihmeelliseltä. Samalla se, miten teokset syntyvät, tuntuu vähän yliluonnolliselta.

 

Emma Ainala – Too Many Stars and Not Enough Sky, 2016 (öljy kankaalle, olja på canvas).

Miten taiteesta tuli ammattisi?

Taiteesta tuli ammattini, kun valmistuin kuvataideakatemiasta! Teiteen tekeminen on kuitenkin ollut mulle jo yli kymmenen vuoden ajan jotain paljon enemmän kuin ammatti. Se on tapa katsoa maailmaa. Olen onnekas, kun saan tehdä sitä työkseni.

En ole taiteilijaperheestä, eikä minulla ollut nuorena mitään mallia kuvataiteilijuudesta. Yläasteella kuitenkin päätin hakea kuvataidelukioon Savonlinnaan, koska piirtäminen oli ainoa asia, josta olin innostunut. Lukiossa aloin maalaamaan, myös kotona. Siellä ollessa ajatus kuvataiteilijuudesta vahvistui. Opettajani sanoi, että minun kannattaa hakea Helsingin Kuvataidekatemiaan (nyk. Taideyliopisto). Pääsin yllättäen sisään ensiyrittämällä.

Siinä on myös huonot puolensa, kun menee sellaiseen paikkaan ihan ”raakana”. Välillä toivoin, että olisin ollut vaikka vuoden esimerkiksi Pohjoismaisessa Taidekoulussa Kokkolassa. Koulun käyneet ovat kehuneet sitä kovasti. Siellä on myös osittain samoja opettajia kuin Kuvataideakatemiassa ja opetuksen taso on todella korkea.

Mitä sinä suosittelisit tai näyttäisit Suomesta vuonna 2017?

Itsehän muutin valmistumiseni jälkeen takaisin Savonlinnaan ja tämä on ihana kesäkaupunki! Helsingissä puolestaan galleriatarjonta on hyvä. Pikaisillakin käynneillä pyrin käymään galleriakierroksella ainakin keskustassa: Gallerie Anhava, Forsblom, Helsinki Contemporary ja  Tennispalatsissa sijaitseva HAM:in Galleria kuuluvat omiin vakiokohteisiini. Myös Jätkäsaaressa on samassa rakennuksessa kolme upeaa taiteilijavetoista galleriaa: Galleria Huuto, Sic ja Galleria Rankka.

Lisäksi katsoisin myös mitä keikkoja on tarjolla! Myös kirpparit ovat Suomessa  kaikkialla hyviä. Helsingin parhaat löytyy Kallion kaupunginosasta, jossa on myös muun muassa hieno nuorten taiteilijoiden pyörittämä Sorbus -galleria (Vaasankatu 15).

Helsinkiin kannattaa tulla etenkin elokuussa, sillä Flow -festivaali on kesän must! Elo-syyskuun vaihteessa on myös Helsingin Juhlaviikot ja Taiteiden Yö.

Kiitos Emma!

Taiteilija/konstnär Emma Ainala.

Tre frågor till Emma:

Hur ser din skapandeprocess ut?

Motiven för målningarna dyker upp som bilder i mitt huvud när det är dags. Jag ritar också mycket mållöst och sådana bilder som inte behöver bli något färdigt.

Det är en del av processen att jag hänger på nätet och kollar på mycket bilder. Jag letar dock inte specifikt inspiration där. Jag har hundratals bilder på datorn också, allt från däckade personer till änglaskulpturen som jag bläddrar mellan och ritar ibland. Men jag gör inte så att om jag ser en bild som får mig att stanna upp på en blogg eller nån annanstans att jag försöker måla exakt det. Den bilden är redan gjord! Målandet är ett berättelseverktyg för mig och jag visar saker genom det. De ämne jag väljer ut måste intuitivt kännas betydelsefulla. Ofta behöver jag bilder som förlagor. Till exempel när jag målade kvinnofiguren vars ansikte förvandlas till något kattlikt i verket ”Too Many Stars (And Not Enough Sky)” kom jag att tänka på Gizmo från Gremlins-filmen. Sen har även Gizmo kommit med – det är så bra att jag kan googla det och kolla direkt på min laptop hur den såg ut och sen göra den i målning.

Att skapa från bilder har sina egna utmaningar, man måste kunna skiljas från den vid nåt skede då det oftast inte funkar precis som den är i målad form. Jag kan också använda flera bilder i samma verk: i verket med Gizmo har jag också använt ett foto på mig själv, ett tumblr-foto jag inte vet ursprunget till, en svan via Googles bildsök och så vidare. I mitt arbetsrum gör jag sen oftast en blyertsskiss av bildkompositionen jag har i mitt huvud. Utöver det finns det alltid många inslag dit studen tar mig och kanske musiken har inspirerat.

Information och material kommer från alla håll, mina bilder är sådana att jag måste bygga upp dom lite som pussel. Speciellt stora målningar behöver jag rita flera skisser till. Trots all rörighet är arbetsprocessen på något sätt både naturlig och märklig. Det känns även lite övernaturligt hur verken föds.

Emma Ainala – Sweet Tears, 2017 (öljy kankaalle, olja på canvas).

Hur blev konst ditt yrke?

Konst blev mitt yrke när jag tog examen från bildkonstakademin! Men att skapa konst har i över tio år varit något mer än mitt yrke. Det är ett sätt att se på världen, jag är lyckligt lottad som får ha det som yrke.

Jag är inte från någon konstnärsfamilj och som liten hade jag ingen konstnärsförebild. På högstadiet bestämde jag mig ändå för bildgymnasiet i Savonlinna (Nyslott) eftersom tecknande var det enda jag var entusiastisk över. I gymnasiet började jag måla hemma också. Medans jag var där stärktes också tanken på bildkonstnärsyrket. Min lärare sa att jag borde söka till Bildkonstakademin (nu Konsthögskolan) i Helsingfors. Helt överraskande kom jag in på första försöket.

Det finns dock nackdelar att komma till ett sånt ställe så ”färsk”. Ibland önskade jag att jag hade gjort ett år på Nordiska Konstskolan i Kokkola (Karleby). Folk som gått där berömmer den mycket och de har delvis samma lärare som Akademin och hög nivå på utbildningen.

Vad skulle du visa eller rekommendera i Finland 2017?

Själv flyttade jag ju tillbaka till Savonlinna (Nyslott) som är en underbar sommarstad! Men i Helsingfors är galleriutbudet bra, så även på korta besök försöker jag göra en gallerirunda åtminstone i Centrum: Gallerie Anhava, Forsblom, Helsinki Contemporary och galleri HAM i Tennispalatset är mina favoriter. På Jätkäsaari (Busholmen) finns det också tre strålande konstnärsdrivna gallerier i samma byggnad: Galleria Huuto, Sic ja Galleria Rankka.

Jag skulle också kolla vilka konserter som bjuds på just när jag är på plats! Och loppisar är bra överallt i Finland, de bästa i Helsingfors finns i Kallio (Berghäll) och där finns även fina galleri Sorbus (Vaasakatu 15) som drivs av unga konstnärer.

Just till Helsingfors bör man komma i augusti då Flow Festival är ett sommarmåste. I skiftet mellan augusti och september ordnas även Helsingin Juhlaviikot (Helsingfors Festspel) och Taiteiden Yö (Konstens Natt).

Tack Emma!


Linkkejä / Länkar:

Emma Ainala – Kotisivut / Hemsida

Emma Ainala – Instagram

Ylin kuva, översta bild: Emma Ainala – Princess Toadstool, 2016 (öljy kankaalle, olja på canvas).

Spara

Spara

Spara

Spara