Suomalainen vocal folk hop – yhtye Tuuletar esiintyi Göteborgin Kulturkalasetissa elokuussa ja soundchekin sijaan neljän naisen tiimi ehti ennen keikkaa kertomaan kuulumisia FIN I VÄST:in luotseille.

Johanna Kyykoski, Sini Koskelainen, Piia Säilynoja ja Venla Ilona Blom perustivat yhtyeen puolivahingossa Tanskassa joitakin vuosia sitten: tarkoitus oli laulaa yhdessä vain kertaalleen, mutta naiset huomasivat kuinka heidän äänensä resonoivat mielenkiintoisella tavalla ja sitä oli kokeiltava lisää. Syntyi Tuuletar ja yhteistyön vetovoima on pysynyt, vaikka naiset jakautuvat kahden maan ja kolmen kaupungin välille: Sini asuu Göteborgissa, Johanna Tampereella, Piia ja Venla Helsingissä. ”Aika lailla koko se aika kun ollaan oltu kasassa, on menty eri maiden välillä” Sini sanoo. Sini on myöskin yleensä se, joka lentää Suomeen treenaamaan muiden kanssa. Yhtyeen treenit koostuvat 5-7 päivän intensiivijaksoista, jolloin kaikki pyörii vain ja ainoastaan Tuulettaren ympärillä – siis varsinaisessa leirikouluhengessä.

Tanskassa synnytetty ja Suomessa kasvatettu Tuuletar nojaa suomalaiseen kansanperinteeseen ja suomen kieleen. Yhtyeen nimi on poimittu kansanrunokokoelma Kalevalan sisarteoksesta Kantelettaresta ja kuuluu tuulen jumalattarelle. Myös ihan ensimmäiset Tuulettaren kappaleet käyttivät Kantelettaren runoja sanoituksissa, mutta oman soundin myötä myös sanoitukset vaihtuivat nopeasti omiin teksteihin. Perinteiset runoteokset ja vanha suomen kieli ovat kuitenkin omienkin tekstien pohjalla, kertoo ison osan sanoituksista tekevä Piia. Muut nyökyttelevät; Tuulettaren mielenmaisema on nimenomaan pohjoinen ja tematiikka löytyy luonnosta sekä perinteistä. Vaikutteita poimitaan kuitenkin ympäri maailmaa ja yhtyeen omassa kielikuvassa Tuuletar onkin puu, jonka juuret ovat vahvasti Suomessa, vaikka oksat kurottavat yli rajojen ja lehdet lentelevät pitkin maailmaa.

Ihan perinteisestä kansanmusiikista ei siis ole kyse ja Tuulettaren soundi nojaa vahvasti urbaaneihin beatboxing-rytmeihin. Sanaseppä Väinämöisen papatuksesta on siirrytty moniääniseen tulkintaan, vaikka kaikki Tuulettaren kappaleet ovat rakentuneet ihmisäänistä. Myös pelkkiin ihmisääniin päädyttiin nopeasti. Ensimmäisillä keikoilla mukana olleet perkussiosoittimet jätettiin pois, jotta saatiin enemmän tilaa nimenomaan vokaaliselle ilmaisulle. Lisäksi se tuntui laulua opiskelevasta nelikosta luonnolliselta. ”Ihmisääni kiehtoo meitä kaikkia, siitä löytyy niin paljon eri sävyjä että se on kuin tutkimusmatka, jota voi tehdä koko elämän” sanoo Sini. Soittimien sijaan rytmitkin tehdään siis ihmisäänellä. ”Sitäpaitsi miksi roudata mukana rumpusettiä, kun samat äänet voi tehdä itse” nauraa Piia.

Yhtyeen rumpusetin osaa täyttää etenkin Venla Ilona, joka innostui beatboxauksesta nimenomaan Tuulettaren myötä. ”Aluksi me kaikki teimme rytmejä äänellä, mutta sitten tulimme pisteeseen, jossa jonkun täytyi ottaa siitä vetovastuu yhtenäisemmän soundin vuoksi. Mulla tuli siihen sitten se isoin kipinä” kertoo Venla. Illan keikalla Göteborgissa Venla Ilonan tuottamat rytmit ovatkin niin hypnoottisia, että jossain vaiheessa yleisön sekaan sukeltaa noin kymmenvuotias poika eturiviin kuvaamaan kännykkäkameralla Venlaan kohdistettua videota. Äitinsä saa huutaa ”Diego!” useamman kerran, ennen kuin poika havahtuu muuhun maailmaan ja lähtee vastahakoisesti ennen keikan loppua. Tapaus todistaa suomeksi laulavan Tuulettaren vetovoimaa yli kielirajojen ja ikäryhmien. Heidän agendansa onkin tavoittaa kuulijakuntaa iästä ja kulttuurista huolimatta. ”Meidän musiikissa on kosketuspintaa kaikille” kiteyttää Venla.

Vetovoimaisten keikkojen lisäksi yhtyeeltä on tullut myös uusi albumi ”Tules, maas, vedes, taivaal”, joka äänitettiin Amerikassa. Uusien tekstien ja soundien rakennuspalikoina toimii edelleen pohjoinen luonto. Lauluissa liikutaan ilmassa ja vedessä ja sanoitusten lisäksi luonnon elementit elävät musiikissa ääninä. Albumin nimen neljä elementtiä kuvaavat myös neljän erilaisen naisen persoonallisuutta ja panosta yhteisen synergian luomisessa: Venla on tuli, Johanna maa, Sini ilma ja Piia vesi. ”Sitten mukaan tulivat vielä ilmansuunnat ja vuodenajat” Johanna hymyilee ja koko porukkaa naurattaa. Tämähän alkaa kuulostaa Tuulettaren omalta persoonallisuusteorialta tai luomiskertomukselta! Naisilla on jotain muutakin ihan omaa: vocal folk hop -yhtyeeksi itseään tituleeraava bändi on maailman ensimmäinen lajinsa edustaja. Tuuletar ei siis ole a cappella–kuoro, eikä lauluyhtye, eikä kyllä puhtaasti kansanmusiikkia tai poppiakaan. Sen sijaan musiikissa yhdistyy ihmisäänet, kansanperinne ja urbaanit rytmit uudella ennakkoluulottomalla tavalla. Parhaiten vocal folk hopin merkitys selviääkin kuuntelemalla Tuulettaren uutta albumia ja lentämällä soundin mukana kohti uusia ulottuvuuksia.

Tuulettaren kotisivut löytyvät täältä!

Tuulettaren monitaiturit työstävät myös Johannan käsikirjoittamaa lastennäytelmää ”Pohjanneito ja varastetut kultalangat”, jonka kanssa yhtye kiertää vuoden mittaan suomalaisissa kouluissa.

Tuuletar antoi esimerkin kyvyistään Nordstanin edustalla Göteborgissa / Tuuletar gav provsmak på sina talanger utanför Nordstan i Göteborg:

 

Tuuletar – Från runosång till beatboxing

Finska vocal folk hop-gruppen Tuuletar uppträdde på Göteborgs Kulturkalas i augusti och istället för soundcheck hann det fyra kvinnor starka teamet träffa FIN I VÄST för en pratstund.
Johanna Kyykoski, Sini Koskelainen, Piia Säilynoja och Venla Ilona Blom råkade starta Tuuletar av en händelse i Danmark för ett par år sen, det som var tänkt som ett engångssamarbete väckte nyfikenhet för att utforska hur deras röster lät tillsammans. Tuuletar föddes och lockelsen för det gemensamma består trots att medlemmarna är spridda mellan två länder och tre städer: Sini i Göteborg, Johanna i Tammerfors (Tampere) och Piia och Venla i Helsingfors (Helsinki). ”Ungefär hela tiden när vi varit ett band, har vi åkt mellan olika länder” berättar Sini, det är också hon som oftast flyger till Finland för att repa med de andra. Reptillfällena är oftast upp till en vecka långa intensivhäng som mest liknar ett kollo där allt handlar om Tuuletar.
Tuuletar, född i Danmark och uppvuxen i Finland vilar mot finska folksägner och det finska språket. Namnet är valt från Kalevalas systerverk ”Kanteletar” och är det som vindens drottning heter. (Tuuli = vind) De första låtar Tuuletar gjorde lånade också dikter från eposet, men i takt med att det egna soundet växte fram började de även skriva egna texter. De traditionella dikterna och det gamla finska språket ligger ändå till grund berättar Piia som skriver de flesta texterna, de andra nickar instämmande. Tuuletars stämning är specifikt nordisk och teman hittas från både natur och traditioner. Influenser plockas ändå från hela världen och bandet liknar Tuuletar vid ett träd där rötterna sitter stadigt i Finland medan grenarna spretar över landsgränserna och löven flyger runt hela jorden.

Det är alltså inte fråga om någon traditionell folkmusik, Tuuletar använder mer urbana inslag som beatboxing och diktarens Väinämöinens babblande har gruppen istället tolkat med flera olika röster samtidigt – alla deras sånger är nämligen endast uppbyggda av mänskliga röster. Detta var ett val som gjordes tidigt, truminstrumenten som var med på de första uppträdandena fick ge vika för att ge än mer plats åt uttryck med just rösterna.  Det kändes som det mest naturliga för gruppen där alla studerade sång. ”Människorösten fascinerar oss alla, det finns så många olika nyanser att det är som en upptäcksfärd en kan ägna hela livet år” säger Sini. ”Varför rodda med trummor på turné när man kan göra samma med rösten” skrattar Piia.
Jobbet som trumset föll på Venla Ilona som hittade till beatboxandet just genom Tuuletar. ”Från början gjorde vi alla rytmer med rösten, men till slut kom vi till en punkt där någon var tvungen att ta ansvaret för en sammanhängande rytm för vårt sounds skull. Jag den som brann mest för det” berättar Venla. Under konserten är Venla Ilonas rytmer så hypnotiska att en tioåring dyker in på första raden med en mobilkamera, filmandes just Venla. Hans mamma får ropa ”Diego!” många gånger innan han rycks tillbaka till verkligheten och motvilligt måste lämna konserten innan den är slut. Händelsen får vara bevis för Tuuletars dragkraft över språkgränser och åldersgrupper. De berättar att deras agenda är just att nå lyssnare av alla åldrar och härkomster, eller som Venla sammanfattar: ”I vår musik finns kontaktytor för alla”.
Tuuletar är förutom turnerandet också aktuella med albumet ”Tules, maas, vedes, taivaal” (ca eld, jord, vatten, himmel) som spelades in i Amerika. Den nordiska naturen ligger fortfarande som grund till text och sound, som titeln skvallrar om rör sig texterna mellan luft och vatten och naturelementen gör sig levande i musiken. De fyra elementen i albumtiteln beskriver också gruppens fyra medlemmar Venla är eld, Johanna är jord, Sini är luft och Piia är vatten. ”Sen komväderstreck och årstider in i bilden också…” ler Johanna och alla brister ut i skratt! Detta börjar ju likna Tuuletars alldeles egna personlighetsteorier eller skapelseberättelser. Gruppen har också något annat som är deras alldeles egna: vocal folk hop. Tuuletar är alltså inte en a capella-kör, sånggrupp och inte riktigt vare sig folkmusik eller popmusik, vad musik däremot förenar på ett helt nytt sätt är röster, folklore, och urbana rytmer. Bäst förklaras nog begreppet vocal folk hop därför med att lyssna på Tuuletars senaste album och låta musiken föra dig mot nya mål.

Tuuletars websidan finns här!

Tuuletars allkonstnärer arbetar även en pjäs för barn skriven av Johanna: ”Pohjanneito ja varastetut kultalangat” (Löst översatt ”Nordanjungfrun och de stulna guldtrådarna”) med vilken gruppen turnerar hela året på skolor i Finland.

Tuuletar © Maria Baranova

Tuuletar © Maria Baranova

 

Ylin kuva/översta bilden: Vocal Folk Hop ensamble Tuuletar – Venla Ilona Blom, Sini Koskelainen, Johanna Kyykoski, Piia Säilynoja / ©Tuuletar

 

Alkuperäinen suomenkielinen teksti/original text på finska: Martta Partio

Käännös ruotsiksi/ Översättning på svenska: Raisa Pennanen