Kirjailija Sofi Oksasen viimeisin romaani sivuaa myös Göteborgin ruotsinsuomalaisia

Kirjailija Sofi Oksanen tunnetaan etenkin Viron lähihistoriaa avaavista teoksista, joista jää päälimmäisenä mieleen upeasti käytetty suomen kieli sekä raadolliset aiheet kuten syömishäiriöt (Stalinin lehmät) tai ihmiskauppa ja prostituutio (Puhdistus). Siksi Oksasen viimeisin teos onkin jättänyt jälkeensä vanan hämmentyneitä lukijoita: teoksesta ei löydy Viroa hakemallakaan ja aikaa vietetään hiussalongissa lisäkkeitä näperrellen. Päähenkilö Norma Rossin vaaleat hiukset kasvavat metrin päivässä ja niiden avulla Norma lukee ihmisten aikeet ja sairaudet. Mitä tämä oikein on, onko Oksanen alkanut kirjoittamaan chicklittiä?

Ei, ei todellakaan. Teosta on sen sijaan tituleerattu rikosromaaniksi, jossa on yliluonnollisia elementtejä (Helsingin Sanomat) tai maagisen realismin aineksia (Yle). Norma on yllättänyt lukijat ja Oksasen kirjallisuuteen liitetyt ennokkakäsitykset eivät ole pitäneet tämän teoksen kohdalla paikkaansa. Vastaanoton voisi sanoa olleen etupäässä hämmentynyt – Oksasesta pidetään, mutta Normasta ei olla oikein varmoja.

Romaanissa on kuitenkin myös Oksaselle tyypillisiä aineksia: mestarillinen kielenkäyttö tekee lukemisesta nautinnollista, tarinankerronta kulkee keskeisten naishahmojen kautta ja kirja käsittelee modernin aikakauden ilmiöitä etenkin naisten vartaloissa. Turhamaisuudesta ja ulkonäköpaineista liikutaan syvemmälle naisen kehoon, kun Oksanen marssittaa näyttämölle kohdunvuokraukseen pakotetut lainasynnyttäjät ja ihmisoikeudet. Romaani leikittelee koko matkan pinnallisuuden ja piilottelun teemoilla: tukkabisneksellä peitellään ihmiskauppaa, sadunomaisella kerronnalla käsitellään vakavia aiheita ja kauniilla kielellä luodaan rumia mielikuvia.

Myös tuttua Oksasta on aikatasoilla liikkuminen sekä päiväkirjaotteiden käyttö osana tarinaa. Viron ja Venäjän sijaan takaumat vievät lukijan tällä kertaa Göteborgiin Normaa edeltäneen sukupolven matkassa; suomalaiset miehet menevät Volvon tehtaalle töihin ja suomalaiset naiset rakastuvat suomalaisiin miehiin. Kirja siis sivuaa kuin ohimennen ruotsinsuomalaisuuden vaiheita, vaikka päähenkilön jalat ovatkin tukevasti Helsingin Kalliossa.

FIN I VÄST ei siis jää seisomaan sormi suussa ja miettimään mitä mieltä tästä kaikesta pitäisi olla, vaan suosittelee teosta vaikkapa kylmiltään. Oksasen täydellisten lauserakenteiden ansiosta teksti on myös helposti lähestyttävissä suomeksi ja sopii siksi myös suomen kielen elvytystarkoitukseen loistavasti.

FIN I VÄST suosittelee myös kirjailijar Oksasen Instagram-tiliä @sofioksanen.

 

Sofi Oksanen - Norma, Like-kustannus 2015. (Foto: Toni Härkönen)

Sofi Oksanen – Norma, Like-kustannus 2015. (Foto: Toni Härkönen)

Författaren Sofi Oksanens senaste roman antyder också Göteborgs sverigefinnar

Författaren Sofi Oksanen är mest känd för sina romaner som rör sig i Estlands närhistoria, är skrivna med underbart språk och behandlar hårda teman som ätstörning (Stalins kossor) eller människohandel och prostitution (Utrensning). På grund av detta har Oksanens sista roman förbryllat sina läsare: Estland nämns inte alls och många sidor beskriver istället en vardag i hårsalong där det pysslas med hårförlängningar. Protagonisten Norma Ross har ljust hår som växer en meter om dagen och som ger henne förmågan att läsa av människors avsikter och sjukdomar. Mottagandet är därför förbryllat, vad är detta, har Oksanen börjat skriva chicklit?

Nej, inte alls. Verket är istället kategoriserat som deckare med inslag av det övernaturliga (Helsingin Sanomat) eller element av magisk realism (Yle). Norma har överraskat sina läsare och de förutfattade meningar av Oksanens skrivande har inte passat överens gällande denna roman. Man kan säga att mottagandet har varit huvudsakligen förvirrat -man tycker om Oksanen, men man är osäker på Norma.

Hur som helst, romanen har också typiska element av Oksanens skrivstil: mästerligt språkbruk gör läsning angenäm, narrativet rör gör sig genom centrala kvinnofigurer och boken behandlar moderna fenomen, i synnerhet kring just kvinnors kroppar. Oksanen flyttar berättelsen från det ytliga temat kring utseende och fåfänga djupare till kvinnokroppen när hon tar upp kvinnor som har blivit tvingade till surrogatmödraskap och att hyra ut sin livmoder. Romanen leker hela vägen med teman av ytlighet och det dolda: håraffären maskerar människotrafik, sagoberättelsen handlar berättar om allvarliga teman och det vackra språket skapar fula bilder.

Oksanens vanliga berättarstil med tidshopp och dagboks-utdrag finns också i denna berättelse. Denna gång, i stället för Estland och Ryssland, tar dock återblickarna tar läsaren till Göteborg och generationen innan Norma: finska män som jobbar på Volvos fabriker och finska kvinnor som förälskar sig med finska män. Boken skildrar då sverigefinskhet i förbifarten, trots att protagonisten lever i Kallio, Helsingfors.

FIN I VÄST är inte osäker på Norma utan rekommenderar romanen även till de som har ingen tidigare bekantskap med Oksanens verk. Oksanens perfekta fraskompositioner gör den också lättläst på finska och fungerar även bra för att återuppliva de finska språkkunskaperna om så skulle önskas.

FIN I VÄST rekommenderar också författaren Sofi Oksanens Instagram-konto @sofioksanen.

 

Kuvat/Bild: © Toni Härkönen

Alkuperäinen suomenkielinen teksti/original text på finska: Martta Partio

Käännös ruotsiksi/ Översättning på svenska: Raisa Pennanen